Oscar-gaala pikakelauksella

Valvojaisten eväinä kahvi ja tumma suklaa.

Viime yönä laitettiin Oscar-pystit jakoon. Katsoin ensimmäistä kertaa koko spektaakkelin suorana, aikaisemmin olen panostanut lähetyksen alkuun ja loppuun. Tässä oma pikakelaukseni illan kulusta niille, jotka katselivat Hollywood-starbojen sijaan mieluummin nukkumattia.

Myös Movie Monday kyseli Oscarien merkityksestä, siitä lopussa lisää.

Pukuloistoa punaisella matolla

Kirkashampaiset ja ylipirteät jenkkijuontajat virnistelevät ruudussa ja saavat välillä punaiselta matolta haaviinsa tähden ja ruotivat haastattelun jälkeen tämän pukua. Jenkkilän mainosten aikana Suomen valvojaisissa muotiasiantuntijat kertovat omat mielipiteensä nähdyistä puvuista. Komeimmat ilmestykset sekä omasta että studiojoukon mielestä olivat Michelle Williams räikyvän punaisessaan ja Gwyneth Paltrow viittamaisessa valkoisessaan. Selvisi myös spanxien salaisuus.

Hillittyä menoa ripeässä tahdissa

Varsinainen pystien jako pärähtää käyntiin, Billy Crystal saa alkuinsertissä pusun George Clooneyltä ja hilluu kaikissa parhaan elokuvan pystistä kamppailevien filkkojen joukossa, aivan kuten 90-luvulla. Show saadaan käyntiin ja palkintoja jaetaan rivakkaan tahtiin, eikä pitkiä puheita pidetä.

Cirque du Soleil akrobatisoi hengästyttävän hienosti, Robert Downey Jr heittää läppää, Will Ferrell tiputtelee rumpulautasia. Pystien jako jatkuu ennätysnopeaan tahtiin, kukaan ei politikoi tai provosoi.

Parhaita leffoja ei pohjusteta syvällisesti omilla inserteillään, vaan ne esitellään lyhyesti yhdessä läjässä. Parhaita näyttelijöitä ei onneksi enää esitellä vaivaannuttavalla ja ylimitoitetulla kaavalla kuten pari vuotta sitten. Colin Firth ja Natalie Portman kehaisevat kivalla, vaivattomalla tavalla ehdokkaat pääosapystien saajiksi.

Octavia Spencer itkee, kiittelee ja pyytää anteeksi. Plummer ja Streep pitävät hauskat, sympaattiset ja napakat puheet. Dejardin äityy jopa yes-huutoon ja hypähdykseen. The Artist pokkaa parhaan leffan ja ohjauksen pystit.

The conclusion

Kokonaisvaikutelmaa gaalasta voi kuvailla samoilla adjektiiveillä kuin parhaiksi elokuviksi nostettuja ja joukosta palkittuja leffojakin. Perinteistä, hillittyä ja suhteellisen yllätyksetöntä menoa.

Sen sijaan varsinaisen yllätyksen tarjosi Nelosen yön isäntänä toiminut Jussi Heikelä, joka käsittämättömän nololla kommentoinnillaan onnistui viemään hohdon kimaltelevista kemuista.

Oscarien jako on itselleni viihdettä, show jota on kiinnostava katsoa. Antoisinta on pukujen arvostelu, näyttelijöiden ilmeiden seuraaminen yleisössä ja tietenkin on kiva aina arvostella sitä, menikö pysti oikeaan osoitteeseen. Joskus puheet ovat myös todella mieleenpainuvia, tänä vuonna eivät niinkään.

Oscarkomitea ei useinkaan valitse parhaita suorituksia valkokankaalla samoin kriteerein, joilla itse määrittelen parhautta. Siitä osoituksena, nytkin parhaan elokuvan mittelöistä uupuivat Drive ja Melancholia, joita olen täällä jo suitsuttanut. Oscarit eivät siis toimi ohjenuorana siitä, mitä seuraavaksi aion katsoa.

Tapahtui Top 3:

Parasta:
1. Michelle Williams, Gwyneth Paltrow ja Rooney Mara punaisella matolla.
2. Ylipitkät kiitoslitaniapuheet olivat jääneet kotiin.
3. Näyttelijöiden nolosta ylipalvonnasta siirrytty kohtuullisempaan ja koskettavampaan tiiviiseen esittelyyn.

Hauskinta:

1. Sasha Baron Cohen heittää tuhkat Ryan Seacrestin päälle "vahingossa".
2. Will Ferrell on aina Will Ferrell!
3. Brad Pitt ja George Clooney maireina naistensa rinnalla.

Huonointa:

1. Nelosen studioraadin isäntä Jussi Heikelä.
2. Driven puuttuminen monesta kategoriasta ja pysti sivu suun äänisarjassa.
3. Silmät ristissä seuraavana päivänä.

Hyvä tiivistelmä illan parhaista paloista Cinefiliaa-blogissa ja kommentissa omaa avautumistani Heikelän studioisännöinnistä.

Kaikki voittajat listattu IMDB:ssä.