Rakkautta ennen keskiyötä on kolmas osa Jessen ja Celinen tarinaan, joka on edennyt reaaliajassa tapaamisesta junassa vuonna 1995 tähän päivään. Rakkautta ennen aamua (1995) ja Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) olivat keskenään hyvin erisävyisiä elokuvia. Kolmas osa ei ole tästä poikkeus, siinä tunnelma on räikeimmin erilainen.
Kun reilut parikymppiset Jesse ja Celine kohtasivat ja viettivät yön Wienissä, ilmassa oli odotusta, välitöntä ihastusta ja sähköä. Kun kolmekymppiset kohtasivat uudelleen Pariisissa, sävy oli kyynisempi, paljon oli tapahtunut. En ruodi näitä edeltäviä osia tässä tarkemmin, koska muistikuvani niistä eivät ole aivan kirkkaat, täytyy ottaa nämä piakkoin uusintakatseluun. Espoo Cine tarjoaa tähän loistavan tilaisuuden ensi torstaina 22.8. klo 22 Weegee-talolla.
Rakkautta ennen keskiyötä vie meidät taas kymmenen vuoden päähän. Nyt Jesse ja Celine ovat kaksostyttöjen vanhempia, tapahtumapaikkana Kreikan saaristo. Kaikille osille on yhteistä se, että niissä Celine ja Jesse kävelevät kaupungilla ja puhuvat paljon. En muista, miten pitkiä yksittäiset kohtaukset olivat kahdessa ensimmäisessä osassa, mutta tässä kolmannessa yhdellä otolla kuvatut, ja tarkasti käsikirjoituksen mukaan etenevät keskustelut ovat häkellyttävän pitkiä - ja mestarillisia taidonnäytteitä Ethan Hawkelta ja Julie Delpyltä. Molemmat ovat käsikirjoittaneet elokuvat yhdessä ohjaaja Richard Linklaterin kanssa, mielikuvituksen varaan jää miten paljon kaksikko on omaa elämäänsä mukaan kirjoittanut.
Tässä kolmannessa osassa mukaan on otettu myös muita henkilöitä. Ensimmäinen puolisko on kepeämpää jutustelua - jälkimmäinen puolisko, loistelias sellainen, raadollista ruodintaa pitkän parisuhteen anatomiasta.
Alkupuoliskon aikana mielessä kävi ajatuksia: miksi kolmas osa on pitänyt tehdä, miksi avoimet loput ja oman mielikuvituksen varaan jäänyt kaksikon kohtalo on pitänyt vesittää arkisella perhematkalla, miksi mukana on muitakin henkilöitä, miksi sanailu on vähän teennäistä ja ärsyttävän nokkelaa?
Kun Celine ja Jesse sitten saavat vihdoin omaa aikaa ja sulkeutuvat romanttiseen hotellihuoneeseen kuhertelemaan, kaikki alkupuoliskon kysymykset häviävät ja ovatkin täysin perusteltuja ratkaisuja. Kuhertelu katkeaa lyhyeen, pieni nahistelu kerää kierroksia ja äityy kahden toisiaan pitkään katselleiden ihmisten armottomaan tykitykseen toistensa vajavaisuuksista. Tässä on aito pari aidon kriisin keskellä, yhtäkkiä, varoittamatta ja tunti tuntuu minuuteilta.
Elokuvan nähtyä romantiikan nälkäiset voivat kysyä miksi kaikki kahdessa ensimmäisessä osassa ja 20 vuodessa rakennettu ikuisen rakkauden potentiaali on pitänyt tärvätä maton alta vetävään riitaan hotellihuoneessa. Minäkin mietin tätä hetken, mutta ei voi mitään, elämän realismi vei voiton romantiikan ihannoinnista.
Täytyy nostaa hattua Hawkelle ja Delpylle, he eivät näyttele - vaan ovat - Jesse ja Celine. Ilokseni voin todeta, että nuoruuden ihastukseni ja Reality Bites -leffassa tämän tytön täysin sekaisin saanut Hawke ei ole "vanhoilla päivillään" menettänyt pätkääkään charmistaan, ja useista unohdettavista rooleistaan huolimatta mies palauttaa itsensä taas heittämällä Hollywoodin kärkikaartiin.
Hotellihuoneen välienselvittely on järisyttävää katsottavaa, sillä kyse on yhdestä kohtauksesta siinäkin. Mikään repliikki ei tunnu kirjoitetulta, vaan juuri sellaisilta tarkkanäköisiltä, katkeruuden kalvamilta kommenteilta, joilla pariskunnat toisiaan viiltävät.
Miten tarina sitten päättyy? Tuleeko kymmenen vuoden jälkeen Rakkautta ennen aamuyötä? Toivottavasti - Hawkeen ja Delpyyn on tämän jälkeen niin kova luotto, että se mahdollinen neljäskään osa ei voisi olla pettymys.
Celinelle ja Jesselle lähtee heittämällä viisi ällää. LLLLL
Kuvat on otettu ennen keskiyötä tänä juhannuksena.
