 |
| Leffassa paettiin helikopterilla tai lentokoneella tuhoutuvista kaupungeista. Joku tarkkasilmäinen katselija oli huomannut, että Helsingin kohdalla oli menetettyjen kaupunkien karttakuvassa kysymysmerkki. Tämä kuva on napattu vähän iloisemmissa tunnelmissa, kun jätimme kesäkuun alussa Helsingin laivalla taaksemme. |
Jos et halua tietää World War Z elokuvasta etukäteen yhtään mitään, vaan saada siitä näin ehdottomasti eniten irti, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän.
Minulla on paha tapa lukea leffat puhki etukäteen arvosteluista, mutta tästä olin kuullut vain lyhyen mainoslauseen. Olin siis kerta kaikkisen häkeltynyt, kun tapahtumat alkoivat vyöryä 3D-linsseistä läpi.
Maailmanloppu, zombiet, ärsyttävät 3D-lasit...ei ihan kuulosta tämän Leffaleilan repertuaarilta. Mutta en heti muista, milloin olisin jännittänyt ja viihtynyt teatterissa yhtä makoisasti. Jo heti ensimmäisistä minuuteista lähtien alkaa TAPAHTUA, huomasin puristavani penkin käsinojaa noin viiden minuutin paikkeilla.
Tiedä sitten meneekö kaikki kunnia elokuvalle, vai hitunen myös edellisiltana hankitulle pienelle heikotukselle, mutta sydän pomppasi kurkkuun useita kertoja ja ulos kävellessä tuntui siltä, että ei olisi kunnolla hengittänyt pariin tuntiin. Tämän takia teatterissa käymisestä kannattaa maksaa, sanon ma. Pelkän tunteiden ruodinnan katsominen reilun kymmenen euron hinnalla ei tunnu enää kauhean kohtuulliselta.
Ja kirkastetaan nyt tähän väliin, että kyseessä ei luonnollisestikaan ole mikään mestariteos, älynystyröitä hivelevä trilleri tai henkilöiden motiiveja avaava syvällinen ihmiskuvaus. Sen takia leffan saamat lyttäävät arviot vähän ärsyttävät, se nyt vaan oli jännä, eikö se joskus riitä. Poikkeuksena (ainakin) Nytin Pertti Avolan kirjoitus, jossa on juurikin ymmärretty, mistä tässä on kysymys.
Kritiikeissä on suomittu sitä, miten löyhästi leffa perustuu kirjaan, miten lattea se on zombie-elokuvaksi sekä miten epäuskottavaa ja tylsää on se, että leffassa ei näytetä yhtään verta. No minä joka en ollut kirjasta koskaan kuullutkaan, en ole ikuna katsonut yhtään oikeaa zombie-rainaa enkä näemmä osaa kiinnittää huomiota detaljeihin, en kärsinyt edellä mainituista asioista mitenkään, ignorence is a bliss! Pätee muuten yllättävän moneen asiaan...
Leffassa on useita todella intensiivisiä ja päräyttäviä kohtauksia, parhaita ovat ehdottomasti alun automatkalta alkava vyörytys, Jerusalemin porteilla tapahtuva pieni kuhina sekä "kaappaus" lentokoneessa.
Taidanpa tästä lähtien jättää arvostelujen lukemisen väliin ennen elokuviin menoa. Jälkikäteen on kyllä hauska vertailla mielipiteitä ja laajentaa omaa ymmärrystä lukemalla ammattilaisten ja kanssaharrastajien havaintoja. Ilokseni muuten huomasin Elokuvatirkistelijän ja EdWoodin olevan samoilla linjoilla kanssani ja he inspiroivatkin kirjaamaan myös oman puolustuspuheenvuoron Bradille ja zombieille tänne blogosfääriin.
Eli aivot narikkaan ja ennakkoluulottomasti nauttimaan zombievyörytyksestä! Tämä Leila raapi kynsillä penkkiä neljän ällän edestä. LLLL
