Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

23. marraskuuta 2013

Kirkon penkiltä Vihan liekkien keskelle


Viikonloppu pyörähti käyntiin ohjelmantäyteisesti. Kipitimme siskon kanssa suoraan töistä Johanneksen kirkkoon kuuntelemaan Cantores Minoresin joulukonserttia. Sieltä sitten porhalsimme kuohuviinitankkauksen kautta suoraan Nälkäpelin kakkososan, Vihan liekkien pyörteisiin.

En ole aikoihin ollut joulukonsertissa tai kuuntelemassa kuoroa kirkossa. Voisi ajatella, että valkean joulun tunnelmaan on vähän vaikea päästä, kun maassa ei ole vielä lumihiutalettakaan - ja kuka niitä joululauluja nyt vielä kukkeimpaan pikkujouluaikaan jaksaa kuunnella.


Samaan aikaan kun firmojen pikkujouluporukat marssivat pikkumustissaan parijonossa kohti kapakoita, minä ja pikkusisko hiljennyimme Johanneksen kirkon penkillä kauneimpien joululaulujen äärelle.

Täytyy todeta, että rauhoittuminen hektisen viikon jälkeen tuntui todella hyvältä ja yhteislauluna koko täpötäyden yleisön voimin laulettu Maa on niin kaunis herkisti kyllä tämän tytön, vaikka en mikään yhteislaulujen ystävä tai ahkera kirkossakävijä muuten olekaan.


Hiljentymisestä saatuja voimia tarvittiinkin heti kättelyssä, kun marssimme kohti teinejä tursuavaa Kinopalatsia. Jättimäisen irttarisäkin ja liian ison popcorn-setin kuljettelu väenpaljouden ja metelin keskellä meinasi käydä hermon päälle ja sanomattakin selvää, että tuskanhiki virtasi vuolaasti pitkin selkäpiitä. Mutta kannatti käydä kirkossa rauhoittumassa, sillä selvisimme teatterin penkeille hiiltymättä ja kaatamatta popcorneja.

Olipas virkistävää olla pitkästä aikaa katsomassa isoa elokuvaa isolta kankaalta ja vieläpä aika hyvää sellaista. En ole lukenut Nälkäpeli-kirjoja, joten en tiennyt tästä kakkososastakaan, kuten en ensimmäsestäkään, yhtään mitään etukäteen. Taas kerran, hyvä niin. Olin ajatellut kakkososan olevan ehkä hieman pliisumpi, tasapaksumpi ja synkeämpi kuvaus kapinan noususta.

Seuraa pari pientä paljastusta: yllätys itselleni oli, että tässäkin osassa palattiin Hunger Games -areenalle, tällä kertaa vanhat voittajat laitettiin juhlavuoden kunniaksi kisaamaan toisiaan vastaan. Äkkiseltään voisi ajatella - ja ajattelinkin - että plaah, eikö tämä nähty jo ykkösessä, mutta ei nähty, lopussa odotti mukava käänne.

Sisko goes Katniss 
Vihan liekit pistää edeltäjäänsä vähän paremmaksi. Kamera ei hypi samalla tavalla, henkilöhahmot saavat lisää syvyyttä ja loppu on yllätyksellisyydessään mannaa kaikille juonesta tietämättömille. Jennifer Lawrence on kyllä vietävän hyvä ja Stanley Tuccin esittämä show host taas nauruhermoja kutkuttava. Philip Seymour Hoffman toi vinkeän piristysruiskeen henkilögalleriaan.

Jatkoa saa taas odotella vuoden verran, eikä kahteen osaan jaettu trilogian päätös varmaankaan vedä vertoja tälle terhakalle kakkososalle, mutta saapahan vielä palata kahdesti tämän kiehtovan dystopian  ja näiden henkilöhahmojen pariin.

Jännittävän leffan jälkeen piti vielä käydä tasaamassa pulssi punaviiniglögillä, vauhdikkaan päivän ilta päättyi pikkujouludraamojen seuraamiseen.


Vihan liekit lämmittivät Leilaa neljän ällän edestä. LLLL

30. joulukuuta 2012

Hengästyttävää joulun odotusta ja leppoisaa sulattelua


Taas on yksi joulu hurahtanut ohi ja vuosi lähestyy loppuaan. Mitäköhän sitä on tullut joulukuun aikana tehtyä, kun on bloggaaminen jäänyt näin vähälle? Ainakaan täällä ei ole joulusta pahemmin stressattu.

Joulua edeltävänä viikonloppuna monet panikoivat viime tippaan jääneistä jouluostoksista ja rynnivät kaupungilla tuskanhien täyttämissä toppatakeissaan - tai sitten jynssäsivät hammasharjalla kaappejaan puhtaiksi tai painivat lanttujen ja kinkkujen kanssa keittiössä.

Itse olin hoitanut jouluostokset näppärästi netistä ja kuitannut joulusiivouksen tehdyksi kevyellä imuroinnilla. Näin ollen hengästymistä eivät aiheuttaneet joulustressi, viime tippaan jääneet lahjaostokset tai ihmisvilinä kaupungilla. Pääsin lauantaina viettämään laatuaikaa siskon kanssa, kävimme syömässä ja elokuvissa. Hengästynyt olo tulikin yllättäen astuessa ulos Looper-näytöksestä.

Looper LLL


Olin odottanut paljon Looperilta, sillä sitä oli järjestäen hehkutettu arvosteluissa ja kavereiden suusta. Ja kun pääosissa on yksi uudehkoista lemppareistani Joseph Gordon-Levitt ja Bruce, jotka vielä esittävät samaa hemmoa, niin mikäs sen makeampi asetelma.

Tämä aikamatkustusjännäri rynni kuitenkin päälle liian vimmaisella voimalla, metelillä ja säikytysmomentilla. Alusta asti ilmapiiri tuntui todella raskaalta ja teatterin täysillä olevat soundit saivat aikaan sydänpysähdyksiä tasaiseen tahtiin.

En ole mikään heikkohermoinen katselija, kuten aiemmista postauksista on käynyt ilmi. Jäinkin miettimään, oliko syynä hengästymiseen ja ahdistumiseen joulun alla jo saavutettu rento ja stressivapaa sisäinen joulurauha, jota älkööt kukaan rikkoko. Nyt sen kuitenkin tekivät sinänsä hyvin näytelleet hehkeät herrasmiehet sekä koko ajan vaan kiinnostavampi Emily Blunt, joka oli tähän elkkaan kokenut jännnittävän muodonmuutoksen simpsakasta brittimirkusta leveällä jenkkiaksentilla ja haulikolla uhoavaan farmariin.

Gordon-Levittin taitavasti jäljittelemiä Bruce-maneereita oli hauska seurata, samoin kuin liiottelematta luotua kuvaa siitä, miltä kadut ja tekniikka näyttävät vuosikymmenien päästä. Juonikaan ei sortunut pahimpiin mahdollisiin ylilyönteihin, vaan pysyi suht aisoissa. Eikä tässä kikkailtu niin paljon kuin olisi voitu.

Looper oli kuitenkin huomattavasti synkempi elokuva kun olin etukäteen ajatellut. Sen katsomisen jälkeen onkin kinkkua sulateltu huomattavasti leppoisampien rainojen äärellä.

Viiden vuoden kihlaus LLLL


Täydellistä joulun pyhien pyjamapartyihin sopivaa aivot narikkaan -kamaa, jossa on kuitenkin mukana monia fiksuja huomioita parisuhteesta. Viiden vuoden kihlaus pisti silmään nettivuokraamosta sillä, että pääosassa esiintyi, yllätys yllätys Emily Blunt. Parin sulhoa esitti puolestaan aiemmin minulle tuntematon Jason Segel. Ja herkullisesti esittikin.

Elokuva erottui ehdottomasti edukseen romanttisten komedioiden siirappisesta massasta. Hääjärjestelypaineisiin yhdistyvät ambitiot työelämässä ja siitä johtuva muutto vieraalle paikkakunnalle. Tämä kaikki puolestaan ajaa suunnitelmien lykkäämiseen, toisen totaaliseen turhautumiseen, regressoitumiseen ja enpä kerro enempää niille, jotka haluavat tämän parissa viihtyä.

Friends with Kids
LLL 1/2

Friends with Kidsiä voi myös suositella keskivertoa parempana ihmissuhdeseikkailuna. Kaksi parasta ystävystä päättää hankkia keskenään lapsen, koska ovat nähneet mitä lapsen saaminen aiheuttaa avioliitossa. Parempi hankkia lapsi vastuulliseksi tietämänsä ihmisen kanssa ilman että on riskiä siitä, että lapsi pilaa romantiikan liitossa. Sitten molemmat voivat löytää oikeat ihmisensä ilman painetta lisääntymisestä. No, kuvio ei tietenkään ole ihan näin yksioikoinen.

Mutta kuten hesarin arvostelussa todettiin, ennalta-arvattavuus ei tässä sinänsä häiritse. Itseäni piristi raikkaat naamat, suora ja hauska dialogi sekä erilainen asetelma.

Tämä oli nyt tällainen loppuvuoden loppurysäys, saa nähdä ehtiikö tämän vuoden puolella katsomaan vielä pari leffaa. Juoppohullun päiväkirjaa oli tarkoitus käydä katsomassa, mutta en tiedä olenko vielä henkisesti valmis uhraamaan tämän välipäivinä saavutetun rennonletkeän olotilan ja vaihtamaan villasukat ja pyjamanhousut kiristäviin farkkuihin ja suuntaamaan teatteriin ihmisten keskelle katsomaan mielipuolien sekoilua.

Mitäs me löhöilijät raitapyjamissa...

3. joulukuuta 2011

Rare Exports: Rujojen risupartojen tähdittämää harvinaista herkkua

Perjantai-ilta: pitsaa ja hyvää pätkää kehiin! Päätin ahmia joulukalenterista ensimmäiseksi Rare Exportsin. Eikä tämä veto osoittautunutkaan yhtään hullummaksi. Perinteistä joulusiirappia ja söpöilyä odotellessa tämä leffa julisti joulukauden virallisesti avatuksi omintakeisella, oikeasti hauskalla ja näyttävällä tyylillä.

Jalmari Helanderin sopivasti vinksahtanut joulusatu tuli ensi-iltaan vuosi sitten, mutta jostain syystä tämä jäi silloin katsomatta. Teatterissa visuaalisesti huikeasta ja äänimaailmaltaan makeasta leffasta olisi saanut vielä enemmän irti, mutta toimi filkka hyvin myös pilkkopimeässä olohuoneessakin.

Rare Exports on täynnä testosteronia ja rujojen rokonarpisten risupartojen sekä mulkosilmäisten harmaahapsien tähdittämää Lapin maisemaa. Tarinan keskiössä on Onni Tommilan esittämä nuori poika Pietari, joka nousee elokuvan edetessä sankaruudessaan todellisiin miehen mittoihin. Vanhemmat jurnukat Jorma Tommila, Tommi Korpela ja Rauno Juvonen tekevät kaikki vakuuttavan rehellistä työtä Pukin kurittamisessa.

Parasta tässä leffassa on totaalisen tuore tulokulma ja kansainvälisestikin katu-uskottava toteutus. Suomalaisille elokuville liian usein leimallinen vaivaannuttava dialogi sekä kliseiset roolihahmot loistivat poissaolollaan. Itse asiassa kaikki jouluun perinteisesti liitetyt asetelmat heittävät tässä leffassa vauhdilla häränpyllyä ja ainekset muodostavat oman kiintoisan keitoksensa.

Tämänkään leffan kohdalla en halua paljastaa juonesta liikaa. Mutta kuten trailerikin antaa ymmärtää, perinteistä Korvatunturin pukkia, tonttuja tai jouluaaton viettoa tästä stoorista ei löydy. Eikä tätä todellakaan voi suositella perheen pienimmille. Mutta meille vähän vanhemmille veijareille luvassa on mustan huumorin, komeiden maisemien ja vähemmän komeiden tosimiesten täyttämä mainio joulutarina. Sellainen, joka voi syntyä ainoastaan täällä pimeässä pohjolassa.

Tämä pukki rokkaa neljän ällän edestä! LLLLL

30. marraskuuta 2011

Valoa pimeyteen Leffaleilan joulukalenterista

Joulumielelle leffojen lisäksi minut saa itse leivottujen joululahjaleipien paketointi ja kääröjen koristelu.
Joulukuu kolkuttaa ovella ja nyt onkin aika virittäytyä joulumielelle – ja mitenkäs muutenkaan kuin elokuvien parissa. Viime tipassa, tänään joogan meditatiivisen tilan aiheuttamana päähäni putkahti ajatus kasata elokuvan ystävälle suunniteltu joulukalenteri.

Kalenterissa on leffasuositukset jokaiselle päivälle ennen joulua. Mukaan pääsivät leffat, jotka ovat joko talvisia/jouluisia tai saavat muuten vain hyvälle tuulelle sekä tuovat hitusen lämpöä ja romantiikkaa tämän järkyttävän pimeyden keskelle.

Tämä on siitä erikoinen kalenteri, että kaikki luukut ovat heti nähtävillä ja yhtenä päivänä (vaikka jo heti huomenna) saa luvan ”avata” ja ahmia näitä niin sanottuja jouluyllätyksiä useammankin päivän edestä. Kunhan 6. ja 24. päivän ehdotukset malttaa säästää oikeille päiville. Näiden molempien katsominen on jokavuotinen perinne - ja ne näytetään takuuvarmasti televisiossa.

Joulukalenterin valmisteluohjeet

Virittäydy joulutunnelmaan, kipaise vuokraamossa/ kirjastossa tai pengo leffahylly, laita villasukat jalkaan ja leffa soittimeen, nappaa kouraan lämmin kuppi kaakaota tai glögiä, peitä itsesi korviin asti huovalla, nauti!

Hykerryttävän hauskaa, hurjaa, hempeää ja lämmintä joulun odotusta kaikille elokuvien ystäville!

1. Love actually Virittää heti romanttiseen joulutunnelmaan
2. Narnian tarinat: Velho ja leijona Legendaarinen satu lumisissa maisemissa
3. The Holiday Talvista ja aurinkoista hömppää kahdella mantereella
4. Jali ja suklaatehdas Makea välipala
5. Henkien kätkemä Henkeäsalpaavaa animaatiota
6. Tuntematon sotilas Kaikkien klassikkojen isä
7. Kaunotar ja kulkuri Sisältää maailman kauneimman pusun
8. Bridget Jones Aivot narikkaan joulukiireiden keskellä
9. 500 Days of Summer Tässä on kesä, mutta muuten sopii settiin, ihana leffa!
10. Rare Exports Testosteronia kehiin, ettei nyt menisi liikaa tyttöjen listaksi
11. Little Miss Sunshine Ehdoton feel good –pläjäys
12. Elf Puolivälin kunniaksi tonttuilua parhaimmillaan
13. Pikku naisia Ihanaa tyttöenergiaa ja takkatulen loimua
14. Tuulen viemää Nenäliinat esiin
15. Die Hard I Bruce roikkuu hissikuilussa, taattua joulurymistelyä
16. Saiturin joulu Joulumieltä a’la Jim Carrey
17. Monty Python: Brianin elämä Always look at the bright side of life
18. Mr Bean: äärimmäinen katastrofielokuva Ettei keskeneräiset joulujärjestelyt tuntuisi kaaokselta
19. Forrest Gump Sen konvehtirasian takia
20. Notting Hill  For no particular reason
21. Piukat paikat Hulvaton, hyvää tuulta levittävä ikivihreä
22. Ice Age Jäätävää menoa
23. Fanny ja Alexander Kehtaan myöntää, en ole nähnyt, mutta kuulemma joulutunnelman luoja
24. Lumiukko Se ainoa, oikea joulupätkä

23. marraskuuta 2011

Odotusta ilmassa

Vasta puolimatkassa...
Olen tässä kaipaillut inspiraatiota seuraavaan postaukseen. On mennyt jo monta päivää ja muutamia elokuvia, mutta sinänsä hyvätkin tarinat eivät ole innostaneet blogiruodintaan. Tällä kertaa kirjoitan odotuksesta.

Odotan, että näkisin pitkästä aikaa todella sykähdyttävän ja erilaisen elokuvan. Takana on pitkä kausi ihan kiinnostavia, taitavastikin tehtyjä tapauksia, mutta haluaisin vaikuttua, mennä kananlihalle, jäädä sanattomaksi.

Viimeksi lähelle on päästy Biutifulissa Javier Bardemin lohduttomassa matkassa Barcelonan kaduilla sekä yllättäen Ole luonani aina –elokuvassa, jolloin vollotin leffateatterissa liikutuksen vallassa. Eikä pidä unohtaa Perhosta lasikuvussa, josta kirjoitinkin ensimmäisenä tähän blogiin. Se vaikutti. Mutta näemmä leffafriikin nälkä vain kasvaa syödessä…

Odotan uusia elokuvia Javier Bardemilta, joka on siis yksi kaikkien aikojen lempinäyttelijöistäni. Aina loistava, uskottava, koskettava, herkkä, macho... Näytteleepä hän sitten hurmuria tai hullua. Ehkäpä omistan yhden kokonaisen postauksen Javierin roolisuoritusten ruodintaan.

Odotan, että teattereihin tulisi jo pikaisesti kahdesta superladystä kertovat leffat: My week with Marilyn ja The Iron Lady. Niiltä on lupa odottaa ainakin jonkin verran. Michelle Williams ja Meryl Streep ovat lempparinaisia valkokankaalla ja odotan mielenkiinnolla heidän metamorfoosejaan Marilyniksi ja Margaretiksi.

Odotan, että pääsen viikonloppuna äidin ja siskon kanssa elokuviin ja kaupungille. Silloin leffa ei ole pääasia, mutta ei tietenkään haittaisi, että se olisi hyvä.

Odotan, että pääsen hehkuttamaan tänne siitä seuraavasta loistavasta elokuvasta. Sillä aikaa, muutama sana loppuun elon pienistä iloista, joita odotan myös:

Sataisipa jo lunta (ja kunnolla!), että pääsisi hiihtämään. Tulisipa jo pakkasia, että pääsisin käyttämään uutta untuvatakkiani. Kiva, että pian tulee joulu ja pääsee viettämään lomaa luonnon helmassa. Saisinpa jo vihdoin ja viimein neulottua sen, ainakin pari vuotta tekeillä olleen, kaulaliinan loppuun.