Ihan vihreenä...

...keväästä. Näköjään. Tai sitten uusi matto vain aiheutti lumipalloefektin.

Eli pari viikkoa sitten piti saada uusi matto kulahtaneen ja karvattomaksi äityneen lehmäntaljan tilalle. Noh, Ikeassa oli värivaihtoehtoina luonnonvalkoinen ja vihreä. Liikaa valkoistahan ei voi olla, jottei synny vaikutelmaa hullujenhuoneesta (tosin tämä vaikutelma syntyy ajoittain ihan ilman erityistä sisustustakin). Ja ruskea oli loppu...

Päädyttyäni näennäisen valintatilanteen jälkeen vihreään lohdutin itseäni lukemalla netistä värien merkityksestä sisustuksessa. Ruskea liian laajalti käytettynä luo tunkkaisen vaikutelman, siinä missä vihreä edustaa monia positiivisia asioita (joita en enää muista, haittaakse...) Huh, onneksi en siis sortunut suosittuun ja loppuunmyytyyn tunkkaiseen ruskeaan.

Sitten bongasin eilen vihreät Vallilan verhot. Well, ne nyt vaan sattuivat olemaan kivannäköiset, hauska Helsinki-printti söpöine oravineen ja maailmanpyörineen. Onhan nyt designpääkaupunkivuosi, joten kyllä sitä nyt jotain oheiskrääsää pitää omistaa. Mutta vakavasti, perustelin itselleni tämän tuikitarpeellisen hankinnan (vanhat verhot eivät olleet oikeasti kovin vanhat) sillä, että uusi vihreä matto näytti vähän yksinäiseltä kaiken valkoisen ja ruskean keskellä. Yhdessä verhot ja matto muodostavat tasapainoisen ja tilaa tyylikkäästi sitovan kokonaisuuden... Buhahaa! parkaisisi Innon Marko Paananen.

Tänään aloin joutessani tarkastelemaan tätä maton ja verhojen luomaa vehreää symbioosia ja tajusin, että minullahan on koko kämppä täynnä vihreitä asioita, jotka nyt pääsevät entistä paremmin oikeuksiinsa. Ne ovat suorastaan huutaneet rinnalleen suurempia vihreitä elementtejä.

Nyt sitten vain vartotaan tässä vihreässä maisemassa kevätaurinkoa, joka valaisee kauniisti mattoa ja verhoja luoden raikkaan ja pirteän fiiliksen olohuoneeseen. Sitten seuraavaksi odotellaankin kauhulla kyllästymistä. Ai mihin? No siihen rauhoittavaan, luonnonläheiseen ja ihastuttavaan vihreään.

Green is the new black, or is it...