"I see that I'm a little piece in a big big universe."
En yleensä liitä trailereita postauksiin, mutta tämän kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Menkää katsomaan tämä.
6-vuotias Hushpuppy asuu isänsä kanssa Louisianan liepeillä sijaitsevalla Bathtub-nimisellä rämealueella. Hushpuppy kuuntelee eläinten sydämenlyöntejä ja pohtii pientä rooliaan isossa maailmankaikkeudessa.
Myrsky tulee, hökkelit hautautuvat veden alle, jäävuoret sulavat ja esihistorialliset eläimet ravaavat kiitolaukkaa ohi. Muun muassa näistä tapahtumista on paras pitkään aikaan näkemäni elokuva - Beasts of the Southern Wild tehty.
Tämä pienellä rahalla ja amatöörinäyttelijöiden kanssa rakennettu pieni suuri tarina tarrasi minut täysillä mukaansa. Yhteiskunnasta täysin erillään elävä tiivis ja viinaanmenevä yhteisö yrittää selvitä päivästä toiseen ympäristöstä saatavilla antimilla. Kotkottavat kanat, sätkivät merenelävät ja takkuiset koiranpennut vaihtelevat kuvissa. Isä valmistaa Hushpuppya selviämään maailmasta hänen se jätettyään omalla karkealla tyylillään.
Hushpupyn filosofiset tulkinnat ympäröivästä maailmasta kiteyttävät pienen ihmisen suulla jotakin suurta. Hänen mielikuvituksensa sekoittuu käsivaralla kuvattuun myrkynvihreään rämeikköön täysin sulavasti.
Quvenzhané Wallis tekee järisyttävän hienon roolisuorituksen, sellaisen jota koko Hollywoodin kerma voi vain kadehtia. Luin jälkikäteen, että isää näyttelevä Dwight Henry on ammatiltaan leipuri, aikamoista.
Tätä kasvutarinaa on kuvattu monessa arviossa maagiseksi realismiksi. Juuri tästä on kysymys. Beasts of the Southern Wild käsittelee luonnonkatastrofeja, yhteiskunnan eriarvoistumista, selviytymistä, yhteisöllisyyttä, kaipuuta ja menettämistä täysin todellisella, mutta silti taianomaisella otteella. Harva elokuva pystyy tähän.
"In a million years, when kids go to school, they will know that once there was a Hushpuppy and she lived with her dad in the Bathtub."
Rämeestä kajahti täyden viiden ällän edestä. LLLLL
Tämä vaikuttaa tekstisi ja trailerin perusteella hurjan hienolta. Itse olen vuoden tai pari jäljessä uutuuselokuvien suhteen, joten tämäkin oli päässyt livahtamaan sulavasti ohi. Pitää kyllä ehdottomasti katsella jossakin vaiheessa. Ei tällaisia liikaa tehdä... :)
VastaaPoistaTämä toimii kyllä kotioloissakin, mutta itse olin kyllä tyytyväinen, että kävin teatterissa katsomassa. Tietyt kohtaukset pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Musiikki oli myös valloittavaa, se jäi tässä postauksessa mainitsematta.
VastaaPoistaToivottavasti Wallis säilyttää tuon viattoman suloisuutensa myös vanhemmalla iällä. Kohta saa jännätä meneekö Oscar kaikkien aikojen nuorimmalle näyttelijälle, olisi kyllä ehdottomasti oikea osoite.
Kyllähän tällaisten näkeminen teatterissa kiinnostaisi, mutta kun sattuu asumaan sellaisella seudulla, ettei ihan lähiteattereihin ole tällaisia yleensä tulossa, niin pitää sitten yleensä kotona katsella. Olisin halunnut käydä katsomassa esimerkiksi uuden kotimaisen dokumentin Metsän tarina teatterissa, mutta eipä sitä tässä useamman kymmenen kilometrin säteellä tietenkään esitetä... Damn!
VastaaPoista