13. helmikuuta 2013

Hitchcock raottaa kevyesti verhoa

Tämä leffa löytyy seinältä julisteena, mutta ei vielä katsottujen
elokuvien listoilta. Wikipedian mukaan Marnie sai kuivakan
vastaanoton sekä yleisöltä että kriitikoilta.
Hitchcock on elokuva jännityksen mestarin elämästä Psykon tekovaiheilla sekä kurkistus Psykon kulisseihin. Se perustuu vain osin tositapahtumiin, se ei mene kovinkaan syvälle ohjaajan persoonaan, eikä ole erityisen oivaltava tai omaperäinen - mutta sangen viihdyttävä se kaikessa kepeydessään on.

Parasta antia on Hopkinsin humoristisia piirteitä saava Hitchcock-tulkinta sekä kohtaukset, joissa tehdään Psykoa studiolla. Hopkins näyttelee Hitchiä korostetun karikatyyrisesti, pakkelit ovat komeat ja artikulaatio överi huulet töröllään.

Joka tapauksessa oli virkistävää ja kiintoisaa nähdä Hopkins myös vähän kevyemmän tulkinnän äärellä, koomikon lahjoja enemmän Hannibalina mieleen piirtyneenä Hopkinsilla selvästi on.

Hitchcock-elokuva ei tavoita, eikä ehkä pyrikään tavoittamaan, ohjaajan syvintä olemusta. Itselleni ohjaajalegenda on aina ollut täysi arvoitus. Mahakas kaljupää, joka tekee cameot. Mitään muuta en ole hänestä oikeastaan tiennytkään. Paitsi tietenkin sen, että herra on tehnyt mahtavia elokuvia, joista olen aika monta nähnytkin.

Mitä sitten tiedän nyt? Hän oli naimisissa älykkään ja elokuvien teosta varsin paljon ymmärtävän Alman kanssa (jota näyttelee taas kerran hienosti Helen Mirren). Hän piti blondeista, joi ja mässäsi vähän holtittomasti, oli egoistinen ja mustasukkainen, lapsellinen ja lujatahtoinen. Haluaisin tietää paljon enemmänkin, mutta tämä leffa ei ollut tarkoitettukaan tyydyttämään tätä tiedonjanoa.

Tiedä sitten, miten paikkansapitäviä Psykon syntyhistorian vaiheet tässä ovat, mutta ainakin suurin piirtein ne kaiketi jäljittelevät tositapahtumia. Kiintoisana poimintana esimerkiksi se, että Psykon kuuluisa suihkukohtaus oli ensin tarkoitus toteuttaa ilman veitseniskuja tehostavaa, nerokkaan toimivaa musiikkia. Ja että Hitchillä oli itselläänkin sormensä pelissä siinä, että suihkukohtauksesta saatiin niin vakuuttava (ainakin tämän version mukaan).

Kokonaisuutena leffa oli herkullisen hyvillä näyttelijäsuorituksilla varustettu viihdyttävä paketti. Ajankuvaa ja elokuvantekoa kulisseissa oli kiintoisaa seurata.Samoin kuin todellisia tai fiktiivisiä käänteitä, joiden kautta Psyko valmistui. Itseä nämä puolet elokuvasta kiinnostivat huomattavasti enemmän kuin kolmiodraama, joka oli ympätty matkaan mukaan. Loppuun oli säästetty myös loistava kohtaus Psykon ensi-illasta sekä liikuttava dialoginpätkä ensi-illan jälkeen toimittajien edessä.

Ajattelin tämän innoittamana ottaa Hitchcockit taas lähempään tarkasteluun. Esimerkiksi Vertigon, Takaikkunan ja Linnut olen nähnyt aika nuorena, nyt niitä osaisi katsoa vähän toisenlaisella silmällä ja niistä saisi varmasti enemmän irti. Myös Psyko on nähtävä uudelleen ja fiilisteltävä pimeässä valaistuksessa ja nupit kaakossa.

Loistava tilaisuus herran hengentuotteiden ahmintaan tarjoutuisi parhaillaan elokuva-arkistossa, jossa viedään viimeisiä alkuvuoden Hitchcock-näytöksiä. Harmi vaan, että parhaat palat ovat jo menneet.

Mestarillisen mysteerimiehen elämään ja tuotantoon voi tutustua perusteellisesti Wikipediassa.

Jännityksen kapelimestarin seuraaminen kiinnosti kolmen ja puolen ällän edestä. LLL 1/2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti