Tajunnanräjäyttävää actionia ja feel good -meininkiä

Puolitoistatuntinen pyörähtää käyntiin oikeaa rytmiä ja vauhtia hakien. Tapahtumien edetessä lisätään vähitellen ja salakavalasti kierroksia. Loppua kohti meno yltyy päätähuimaavaksi tykitykseksi.

Ohjaaja pitää intensiteetin vaivattomasti yllä alusta loppuun ja tekijöiden hyvä fiilis on helppo aistia. 

Kävellessäni ulos tästä näytöksestä olo on epätodellinen. En ollutkaan tällä kertaa salin katsomossa, vaan tapahtumien keskipisteessä.

Tänään suuntaan thainyrkkeilytreeneihin yhdeksännen kerran. Se, että olen päätynyt harrastamaan tätä lajia, on ollut varmasti yllätys ystävilleni ja tutuilleni, mutta ennen kaikkea itselleni.

Sen verran iloa treenit ovat elooni tuoneet, että pakkohan aiheesta oli tässä tunnin alkua odotellessa postata, eikä mene edes off topic -osastolle.

Thaikkuilu on vienyt tämän arkajalan ja kontrollifriikin täysin mukanaan. Mukavuusalueelta poistuminen on ollut mahtava kokemus luonnollisesti fyysisesti, mutta etenkin henkisesti.

Ylivilkas asioiden läpikäyminen ja turha huolehtiminen saavat tässä action-pläjäyksessä kyytiä. Rääkki tuo kehoon levollisen olon, asiat saavat erilaiset mittasuhteet, arki mielekkään rytmin.

On innostavaa huomata, että kyllä se tämäkin koira oppii vielä uusia temppuja. Joka kerta jokin pala loksahtaa paremmin paikoilleen ja välillä tulee jopa niitä muuten kovin harvinaisia heureka-hetkiä.

Illalla laahustan oman elämäni toimintaseikkailusta kotiin kaikkeni antaneena, adrenaliinin ja endorfiinien kyllästämänä ja käsittämättömän hikisenä. Sanoisin, että täysipainoista hyvän olon viihdettä viiden ällän edestä.

Alkeiskurssilainen ei vielä tamineita juurikaan tarvitse; hikipyyhkeellä pärjää pitkälle. Nilkkalämmittimet ja vanha kunnon tiikeribalsami kuuluvat viime viikon jälkeen myös repertuaariin.