Turskauksien turskaus, mitä menoa!

Sarjissankarin ajankohtaisuuden innoittamana kaivoin kirjahyllystä pölyttymästä Faaraon sikarit –seikkailun, jota luen itselleni iltasaduksi.

Tintti ja kumppanit täältä tullaan! Lauantai-iltana porhalsin popcornit, limpparit, irttarit ja 3D-lasit kainalossa leffateatterin ovista sisään, otin mukavan asennon ja avasin karkkipussin. Antaa sympaattisten hahmojen, hengästyttävien takaa-ajojen ja tehosteiden vyöryä päälle.

En ole mikään Tinttipuristi ja nyt leffan nähtyäni uskon, että etäinen suhde Hergén luomiin tarinoihin ja hahmoihin oli varmasti eduksi. Tähän Tintin luojaan voi muuten perehtyä myös Ruudukon blogissa. Itse muistan Tintin ja muut toinen toistaan huvittavammat hahmot mainioista piirrossarjoista, joita esitettiin telkkarissa joskus tuhat vuotta sitten. 

Spielbergin Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus oli luonnollisesti visuaalisesti ja teknisesti huikean hienosti toteutettu. Mieleen tosiaan tulivat suosikkiseikkailuni Indiana Jonesit, joihin tätä leffaa on monissa arvosteluissakin verrattu. Kuitenkin jäin kaipaamaan vielä jotain. Näemmä tuli taas todistettua, että minulle parhaat elokuvat ovat usein kuvauksia riipaisevista ihmiskohtaloista, muodollinen täydellisyys ei riitä täydelliseen katselukokemukseen.

Mutta jos elokuvaa tarkastellaan lajityyppinsä edustajana – eikä omista lähtökohdista, niin olihan pätkä niiden kehujen arvoinen, joita se on jo osakseen kriitikoilta saanut. Cinefiliaa-blogissa kirjoittaja totesi: ”Harmi, että Spielbergin Midaan kosketuksella on hintansa: alkuperäistarinoiden kantaaottavuus ja toisin katsominen loistavat poissaolollaan.” 

Tämä varmasti vie pisteitä todellisilta Tinttifaneilta. Taas ne, jotka eivät ole sisällä sarjakuvien maailmassa, eivät osaa kaivata mitään ja nauttivat tästä mukaansatempaavasta matkasta maailman ääriin täysin siemauksin.
 

Parasta antia itselleni oli hulvatonta sananpartta vääntävä ja käsittämättömiä kirosanoja viskihuuruissa viljelevä kapteeni Haddock, jota näytteli ihanan rosoisella skottiaksentilla Klonkkunakin vakuuttanut Andy Serkis. 

Oivallista menoa pimeään syksyyn. Viihdyin kolmen ja neljän ällän välimaastossa. LLLLL