Syksyn värikästä satoa

Tätä syksyä ei voi verrata mitäänsanomattomaan, moneen kertaan nähtyyn, samaa kaavaa toistavaan ja kohta unohdettuun b-luokan leffaan. Tätä syksyä kuvaa paremmin järisyttävä, ikimuistoinen, tunteiden ääripäästä toiseen vievä ja vahvat jäljet jättävä draama.

Tänä syksynä minulle on tapahtunut enemmän asioita, kuin tänä vuonna katsomissani elokuvissa yhteensä - tai siltä ainakin nyt tuntuu.

Olo on ollut välillä kuin liiskaantuneella, ylikasvaneella nurmella, josta ei ole oikein ehtinyt pitää kunnolla huolta. Mutta kohta sataa lumi ja keväällä sama nurmi kasvaa uutta alkua entistä vahvempana.

Elokuville ei ole ollut tässä tosielämän pyörityksessä juurikaan tilaa. Ja jos jonkin leffan silloin tällöin onkin saanut katsottua, niin ei niistä ole jaksanut tai ehtinyt kaikkien elon ilojen ja surujen keskellä kirjoittaa tai pitää kirjaa.

Mutta vielä on syksyä jäljellä. Huomasin, että aloittelin tämän blogin parissa aika tarkalleen tähän aikaan pari vuotta sitten. Vaikka tätä bloggaajaa onkin viime kuukaudet viety ihan muualle kuin elokuvien maailmaan, toissa viikonloppuna mökillä lehtiä haravoidessa tuli sellainen olo, että pitää hihkaista, että täällä ollaan - ja täältä tullaan taas. En ole jättämässä tätä blogia taakseni.

Tuntuu siltä, että asiat alkavat seestymään. Muutimme juuri uuteen kotiin, maisemanvaihdos ja kauan kaivatun lisätilan tuoma mielenrauha tekevät hyvää ja piristävät muuten harmaata ja väsyttävää vuodenaikaa.

Hektisen ja jaksamista koettelevan syksyn jäljiltä tuntuu houkuttelevalta ja innostavalta majoittautua olohuoneen sohvalle ja pistää hyvä elokuva pyörimään. Nyt on aikaa katsoa elokuvia - ja elämääkin - ihan uudesta vinkkelistä.