Kaikkiruokaista rainankatselua

Tältä sohvalta katsellaan kotona leffoja tämän seuraneidin kanssa muun muassa.

Leffaystävien haasteblogi Movie Monday kyseli seuraavaa:

Mitkä ovat sinulle ne ihanneolosuhteet leffojen katsomiseen? Yksin vai yhdessä, kotona vai leffateatterissa, käpertyneenä nojatuoliin vai sängyssä maaten, eväillä vai ilman, pimeinä syysiltoina vai säällä kuin säällä? #58 Olosuhteet

Luettuani muiden analyysejä katselutottumuksista, inspiroiduin itsekin vielä ruotimaan omaa käyttäytymistä.

Huomaan olevani aika kaikkiruokainen. Pidän leffojen katselusta yksin, kaksin, porukassa, kotona, teatterissa, festareilla, ulkoilmassa.

Ehkä kuitenkin antoisinta on katsoa leffoja yksin tai kaksin. Kuten jotkut tähän vastanneet kirjoittajat jo totesivatkin, puhuminen leffojen aikana on ärsyttävää. Tässä olen samaa mieltä, hyvät laatuleffat vaativat hiljaisen keskittyneen atmosfäärin, porukalla voi sitten katsoa jotain b-luokan komediaa, syödä ja heittää läppää samalla.

Leffojen porukalla katsominen kuuluu kyllä tänä päivänä jo sangen harvinaisiin tapahtumin. Teinivuosilta niin tuttu perinne olisi hauskaa herätellä vielä henkiin, mutta harmittavasti muilla yli kolmekymppisillä tuntuu olevan jo aika paljon muuta tekemistä, kuin kokoontua jonnekin katsomaan leffoja, ei minulla vaan.

Kotona katson leffoja 32 tuumaisesta telkusta sohvalta. Katsomossa useimmiten itseni lisäksi mies ja kaksi kissaa. Leffojen katselu kuuluu viikonloppurutiineihin. Jos ei ole menoa, niin perjantaina suunnataan vuokraamoon, haetaan katselueväät ja laitetaan maraton käyntiin.

Jos taas olen yksin kotona, silloinkin tulee useimmiten käytyä hakemassa vuokraamosta jotain ja syötyä herkkuja. Tässä pari postausta, joissa kuvattu home alone -fiilistelyä:
Täydellisen aamupäivän resepti
Sinä päivänä (ja iltana)

Useimmiten leffoja tulee katsottua illalla, mutta hauskoja ovat myös aamunavaukset ja heräämiset kahvin ja hyvän leffan parissa. Pimeää ei tarvitse kotona olla, että näkee syödäkin.

Pidän myös teatterissa käymisestä, vaikka siihen liittyykin omat kommervenkkinsä. Vaikka kodin rauha onkin miellyttävä, suuri screen ja kunnon äänet yleensä kuitenkin tekevät katselukokemuksesta voimakkaamman.
Leffaan en tarvitse kaveria, mutta irtokarkkeja ja juotavaa kyllä, ja joskus popparitkin vielä kainaloon.

Tylsää on kuitenkin se, että teatterissa käyminen on tänä päivänä melkein yhtä kuin Finnkinossa käyminen. Engelin kaltaisia helmiä soisi putkahtelevan ydinkeskustan ulkopuolellekin. Olisi mahtavaa, jos tänne Flamingon kulmille saataisiin myös pieni, kotoisa teatteri, joka näyttäisi muutakin kuin blockbustereita ja lasten leffoja.

Ja mitä säihin tulee, niin rainoja tulee ahmittua säällä kuin säällä. Kauniin aurinkoisen päivänkin voi uhrata hyvälle leffalle, mutta eniten fiilistä on katsoa leffoja sateisena päivänä, jolloin ropina kuuluu sisälle asti. Parhaita tunnelman kannalta ovat syksyn pimenevät illat, peitto, pari kynttilää ja teekuppi kaverina.

Eli summa summarum, konstit on monet ja täällä ei katselun suhteen hirveästi nirsoilla.