Harha-askelia Härmässä?

Tässä kuvassa ei olla Pohjanmaalla, vaan meidän kesämokillä. Nupit on kyllä värisäädössä vedetty yhtä kaakkoon kun Härmässä.

Taas se on viikonloppu, tulikin sitten reilun viikon tauko postauksissa. Viime viikonloppuna katsastin muun muassa Tree of Lifen. Se oli sen verran raskas ja moniselitteinen spektaakkeli, että en osaa siitä edes kirjoittaa, ainakaan nyt vielä.

Tuli todistettua että tämä Malickin masterpiece todellakin jakaa mielipiteet. Minä pidin, kanssakatsoja ei kestänyt laisinkaan. Varmaa oli vain se, että ohjaaja ei päästänyt katsojiaan todellakaan helpolla. Edeltävänä viikonloppuna mentiin myös aikamoisen maalauksellisissa ja vaativissa sfääreissä Melancholian matkassa.

Kaiken tämän taiteellisen ja vakavan paatoksen jälkeen oli saatava vähän suoraviivaisempaa ja helpompaa draamaa, eli ei muuta kun aakeelle laakeelle Pohojanmaalle. Noh myönnettäköön, en olisi mennyt tätä katsomaan jos lähiteatterini Flamingo olisi tarjonnut ohjelmistossaan perjantai-illalle jotain niistä elokuvista, jotka OIKEASTI haluaisin nähdä.

Mutta kun tarjonta tässä viihdekeskuksessa on viihdekeitaalle sopivaa, ainoiksi edes joten kuten siedettäviksi vaihtoehdoiksi sitten jäivät Mission in Possible tai puukkotappelut Pohjanmaan räiskyvän vihreiksi värjätyillä pelloilla = Härmä.

Noh, mikä pakko se on sitten mennä elokuviin katsomaan jotain, mitä ei nyt niin kauheasti halua mennä katsomaan. No ei sitten mikään, mutta koska kaipasimme aivotonta arjen pakoa, viikon työrupeaman nollaamista ja ulostautumista kotioloista niin löysimme sitten itsemme härmäkatsomosta. Ja sitä ennen mainion kreikkalaisen ruuan ääreltä ostoskeskuksen käytäväravintolasta.

Kiitos Härmä ja kiitos laatuleffoja kaihtava viihdekeskus Flamingo! Olipa kerrassaan rentouttava reissu. Tulipahan todistettua, että joskus leffaan meneminen ilman mitään odotuksia voi olla yllättävän vapauttavaa. Ei tarvitse ottaa paineita siitä, että onhan se nyt sitten hyvä, kun niin toivoo, että se on.

Nyt en toivonut, että se on hyvä, koska tiesin, ettei se varmaankaan ole kovin hyvä, eikä se ollutkaan. Ei haittaa, koska en pettynyt! Päinvastoin, niin oli nätit maisemat, niin oli hirrrveen hirrrveen nättinä (anteeksi kaikille, joilta nämä heffnerit tulevat jo korvista ulos) Lauri ja Pamela ja niin oli rähjääsen lösähtäny ja ilikiä se Leppilampikii.

Oli söpöjä hevosia, hassuja vetimiä, todella hieno morsiamen päähine ja komea seivästys.

Kaikkea tätä kokonaisen kahden ja puolen ällän edestä. LLLLL