Paluu pohjoismaisissa tunnelmissa

Kesäkuun alussa tehdyn Ruotsi-Tanska Road Tripin aikana tuli piipahdettua myös Köpiksessä, valitettavasti päiväreissulla aika ei riittänyt Borgenin kuvauspaikoilla käymiseen.

Viime postauksesta on kulunut kaksi kuukautta. Mitäs tässä välissä on tapahtunut, kun en ole katsonut juurikaan leffoja enkä mistään tarinoinut? Kuitataan vain lyhyesti ja lakonisesti, että elämää, ei sen enempää.

Viimeksi leffassa on tullut käytyä huhtikuussa,ja ensimmäiset vuokraleffat pitkään aikaan katsoin nyt tällä viikolla. Sen sijaan olen viime kuukaudet tapittanut silmä kovana kahta sarjaa, jotka nyt molemmat loppuivat ja jättivät jälkeensä niin ison tyhjiön, kuin nyt televisiosarjat voivat ylipäätään jättää. Toinen oli aivan loistava tanskalainen poliitikan kiemuroista kertova Borgen ja toinen nerokas ja oikeasti jännittävä Isänmaan puolesta.

Pysytään otsikon teemassa ja keskitytään tässä Borgeniin, CIA agentti Carrien seikkailuista enemmän seuraavassa postauksessa. Jos nyt joku ei vielä tiedä mikä Borgen eli suomeksi Vallan linnake on, niin äkkiä katsomaan. Aiheeseen voi virittäytyä Ylen aamutv:n keskustelun parissa.

Borgenin keskiössä on Tanskan pääministeriksi nouseva Birgitte Nyborg, jota esittää hurmaava Sidse Babett Knudsen.

Sarja kertoo politiikasta uskottavasti, vaikkakin tietysti vähän extravauhtia sisältäen. Henkilökavalkadi on aivan loistava pienintäkin sivuosaa myöten. Sarjassa kuvataan myös kiinnostavasti, tosin vähän ylikorostetusti, poliitikkojen ja median välistä suhdetta. Toisessa pääroolissa on uutistoimittaja Katrine. Kolmannella tuotantokaudella Birgitte ei ole enää pääministeri eikä Katrine toimittaja. Henkilöistä saa irti paljon, heitä ei kuvata pelkästään työnsä kautta, vaan käsikirjoitus antaa tilaa myös työn ulkopuoliselle elämälle ja työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen haasteille.

Tuotantokausia tehtiin kaikkiaan kolme. Alun perin sarja päätettiin toiseen kauteen, mutta suuren suosion takia käsikirjoitettiin vielä kolmaskin kausi. Eikä se todellakaan tuntunut yhtään väkisin väännetyltä. Itse asiassa tämä kolmas tuotantokausi oli ainoa, josta katsoin joka ikisen jakson, kahdesta ensimmäisestä jäi muutama välistä. Nyt täytyykin hankkia nämä ensimmäiset kaudet boksina kaupasta ja aloittaa alusta.

Knudsen kiitteli BBC:n haastattelussa, että The Killing -sarja viitoitti tietä myös Borgenin kansainväliseen menestykseen.Täytyi tietysti heti selvittää, mistä tässä alkuperäisnimeltään Förbrydelsenissä on kysymys. Tämä on saatava boksina heti käsittelyyn. Sarja on Borgenin tuottajien käsialaa ja kertoo Köpenhaminan poliisilaitoksesta, rooleissa muun muassa Borgenin televisiokanavan pomoa Torbenia esittänyt Soren Malling.

Ja kun nyt poliisimaailmaan päästiin, hakusessa olisi myös löytää uusia pohjoismaisia dekkarisarjoja. FST:llä taisi vilahtaa mainos jostakin uudesta tanskalaisesta sarjasta, jonka nimi taisi liittyä jotenkin siltaan. Samaisen sarjan dvd:tä hypistelin ruokakaupassa tanskassa, mutta jätin sen sitten kuitenkin ostamatta, ja nyt harmittaa. Wallanderit ja Beckit on kaikki jo nähty. Itse asiasssa uusin Wallander Rauhaton mies oli juuri yksi viime viikolla vuokratuista leffoista ja toteutukselta kyllä aikamoisen pliisu. Harmaantunut ja entisestään pöhöttynyt Kurt herätti lähinnä hilpeyttä lasittuneella katseellaan ja suu auki ammottavalla pällistelyllään. Iltalehden arvostelusta päätellen tarina on kirjana kuitenkin paljon enemmän.

Itse olen aina pitänyt Beckeistä Wallandereja enemmän, joten toivottavasti Beckejä tulisi vielä joskus lisää, yhden katsoin telkkarista viime viikolla ja olihan se ihan viihdyttävää katsottavaa silti, vaikka muistinkin heti kuka järningsmannen oli.

Pohjoismaalaiset dekkarit ovat myös olleet lukuarsenaalissa viime aikoina. Kyllästytin itseni jo Merenneito-kirjalla vakuuttaneeseen Läckbergiin, sarjan muut teokset eivät ole yltäneet läheskään samalle tasolle. Nyt luvussa on aivan loistavalta vaikuttava, muun muassa Wallandereja käsikirjoittaneiden Hjorth & Rosenfeldt -aisaparin kirja Mies, joka ei ollut murhaaja. Kiitos vaan ystävälleni, joka varusti minut kunnon kesälukemistolla. Seuraavat suositellut murhamysteerit odottavat jo kärsimättömänä hyllyssä.

Jännityksen ja suklaan ahmintaa.

Eli kaikki hyvät vinkit pohjoismaisista dekkarikirjoista tai -sarjoista otetaan innolla vastaan. Ensi viikolla onkin sateista keliä luvassa, joten päiviin taitaa mahtua auringonpalvonnan sijaan aimo annos jännitystä niin sivujen kääntelyn kun ruudun tapittelunkin muodossa.

Köpiksessä satoi, muuten matka taittui enimmäkseen aurinkoisessa säässä.