Ruodinnassa: Sohvaperunan leffaraamattu

Kotona hengailee useampikin sohvaperuna, mutta leffoista ei tämä typy kummemmin perusta. Lulu viihtyy paremmin luontodokumenttien parissa.

Olen katsonut aikamoisen liudan elokuvia, mutta en ole koskaan laskenut kuinka monta. Juha Virkin innoittamana tekisi mieli, mutta tehtävä tuntuu mahdottomalta.

Virkin Sohvaperunan leffaraamattu ei pyri olemaan kaiken kattava elokuvaopas. Kirja esittelee Virkin katsomat 1089 hyvää ja vähemmän hyvää leffaa suomenkielisessä aakkosjärjestyksessä. Opuksen lähdeaineistona toimivat arvostelut, joita hän on rustannut viimeisen 30 vuoden aikana Kouvolan Sanomiin sekä kaakkoisen Suomen sanomalehtien viikkolehti Seepraan. Pieni osa jutuista on kirjoitettu Jyväskylän ylioppilaslehteen ja jotkut on kirjoitettu tätä teosta varten. Virkki ei siis ole mikään eilisen teeren poika elokuvien arvostelussa.

Leffoille on annettu tähtiä yhdestä viiteen, osa on saanut klassikkoleiman ja sen myötä hieman laajemman esittelyn kekseliäällä otsikolla varustettuna. Muutamat tekeleet on puolestaan tuomittu silkaksi ajanhukaksi. Poimintojen kirjo vaihtelee elokuvakentän laidasta laitaan. Mukaan mahtuu niin arvostettuja ikoneita kuin tyhjänpäiväisiä ö-luokan pläjäyksiäkin, kaikkea mykkäklassikoista tuoreimpiin 3D-tuotoksiin.

Arvostelut ovat mukavasti varsin lyhyitä. Lyhyys mahdollistaa sen, että tämä on hyvä vinkkiopas, josta voi nopealla kahlauksella skautata katsomisen arvoisia kandidaatteja illanviettoon. Arviot on kirjoitettu asiantuntevasti, huumoria kaihtamatta ja leffafanin antaumuksella, kuitenkaan turhia pätemättä.

Aakkosjärjestys toimii siinä mielessä, että elokuvat löytyvät suhteellisen vaivattomasti kahlaamalla, vaikka varsinaista sisällysluetteloa ei olekaan. Muutamissa kohdissa häiritsee se, että aakkostuksesta johtuen samaan trilogiaan kuuluva elokuva löytyykin aivan eri kohdasta, esimerkiksi Kadonneen aarteen metsästäjät on irrallaan muista Indianoista. Jotkut elokuvien nimet ovat myös muistissa vain englanniksi, jolloin niitä ei osaa heti hakea suomenkielisellä nimellä.

Mielipiteitä on hauska vertailla omiin ja katsoa, menevätkö tähdet oman maun mukaan. Kirjaa lueskellessani huomasin olevani yllättävän monesta leffasta samoilla linjoilla.

Eilen katselin Mollbergin tuntemattoman sotilaan ja ennen lähes neljän tunnin maratonin aloittamista kurkkasin, mitä leffaraamattu julistaa näiden tuntemattomien paremmuuudesta. Laineen tulkinta sai kolme tähteä ja Mollbergin näkemys neljä. Vaikka Virkki toteaakin, että molempi parempi ja turha näitä sinänsä on laittaa järjestykseen, annetut neljä tähteä rohkaisivat heittäytymään illaksi sohvaperunaksi. Todettakoon sivuhuomautuksena, että itse pidin Mollbergin tuntematonta parempana elokuvana.

Ikivihreiden trilogioiden arvosteluja on kiintoisaa tutkailla ja katsoa meneekö oma järjestys samaa rataa oppaan kanssa. Kummisedistä Virkki nostaa yleisestä mielipiteestä poiketen parhaaksi viimeisen osan. Itse pidän I ja II -osia huomattavasti viimeistä parempina, vaikka hyvä elokuva se viimeinenkin luonnollisesti on.

Kirjassa esitellään muutamista eri lähteistä ja eri vuosilta kasattuja listauksia parhaiksi arvioiduista elokuvista. Koko sivun mittainen listaus on yllättäen kasattu myös Elviksen elokuvista, ei ehkä omasta mielestäni sitä relevanteinta listattavaa asiaa, mutta hupaisaa triviaa ainakin Elvis-faneille. Itse jäin kaipaamaan vielä Virkin omia listoja lempielokuvista, ohjaajista ja näyttelijöistä, jotka olisivat tuoneet mukavasti henkilökohtaista lisämaustetta.

Opus toimii varsin yleissivistävänä klassikoiden suhteen. Listasin mieleeni pinon leffoja, jotka häpeäkseni ovat vielä katsomatta, kuten Berliinin taivaan alla, 400 kepposta ja Komisario Palmun erehdys, joille kaikille ropisi Virkiltä viisi tähteä.

Internet on pullollaan hyviä elokuvablogeja, elokuva-arvosteluja ja esittelyjä. Silti tällaiselle leffaintoilijalle Virkin arvostelukappaleeksi lähettämä 600-sivun pituinen rainajärkäle tuo iloa. On kiva, kun omalle lempiharrastukselle löytyy hypisteltävä käsikirja, jota kahlata vaikka aamukahvilla illan leffaa miettiessä. Uskon, että tulen selailemaan tätä useasti etenkin katsomisen arvoisia klassikoita etsiessäni. Vaikka oppaasta puuttuukin monta hyvää elokuvaa, se on kuitenkin kattava ja monipuolinen. Johonkinhan se raja on elokuvien mielettömässä massassa vedettävä.

Voisinkin aloittaa katsomieni elokuvien laskemisen siitä, että ruksaan tästä raamatusta näkemäni. Tämän blogin perustamisen jälkeiseltä ajalta kirjaa onkin helppo pitää, mutta montakohan sataa leffaa sitä on tullut katseltua ennen sitä...