This must be the place sai avata toukokuun leffalistan. Huomaa, että mitä pidemmälle kevättä mennään, sitä vähemmälle elokuvien katselu jää. Tämä on varmaankin ihan hyvä merkki. Huhtikuussa katsoin kirjanpidon mukaan vain viisi leffaa.
Tänään avasin pyöräilykauden ja ajoin kokeeksi reitin, jota tulen kulkemaan töihin. Oli todella vapauttavaa nousta pyörän selkään ja viipottaa voimakkaassa vastatuulessa pitkin joenrantaa. Haistelin kevättä, ihastelin puihin puhjenneita lehtiä ja mietin, että onneksi lähdin liikkeelle, enkä mennyt elokuviin - mikä oli alkuperäinen ajatus.
Vaihtuvat maisemat rauhoittivat mieltä kiireisen työviikon jäljiltä. Reilun parinkymmenen kilometrin jäljiltä olo oli lötkö ja onnellinen.
Vaikka kesä tekeekin tuloaan ja pyöräily vie mukanaan ei leffojen katselun tarvitse silti kokonaan tyssätä. Ei muuta kun pyörällä keskustaan, pariksi tunniksi lepäämään leffateatteriin ja takaisin kotiin.
Ai niin, piti siitä Sean Pennin goottihabituksesta ja elokuvan kauniisti vaihtuvista maisemista puhua. Pennin faneille suosittelen ehdottomasti. Kuten dvd:n kannessakin todettiin, pelkästään kaverin näkeminen tuossa Osbournea muistuttavassa habituksessa on katsomisen arvoista.
Lisäksi leffassa ihastuttaa tunnelmallinen, viipyilevä kuvaus, mehukkaat sivuosasuoritukset, loistava musiikki ja Sean Pennin herkkä tulkinta elähtäneestä rocktähdestä, joka lähtee kostoretkelle etsimään isänsä kurittajaa, ja löytää siinä samalla jotain itsestäänkin.
Valitettavasti tämä väsynyt pyöräilijä ei jaksa enempää ruotia. Mutta tykkäsin.
LLLLL
Maisemia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti