4. helmikuuta 2013

Jussit nopeasti juostuna - mutta missä oli Hirviniemi?


Menikö eilinen paikka paikoin myötähäpeää aiheuttava ja Putous-tähtiä parijonossa vilisevä Jussi-patsaiden pokkaus sivu suun? Ei sen ni väliä, tässä ylipitkät puheet ja hymistely pikakelauksella:

Koko katselu-urakka meinasi tyssätä ensi minuuteille kun ruudun valtasi laulava ja tanssiva Mikko Leppilampi. Noh, mykistämällä äänet siitä sisääntulosta selvittiin.

Ja sitten asiaan:
Naissivuosa: Liisi Tandefelt, Puhdistus  - ihan ansaitusti.

Lavastus: Ulrika Von Vegesack, Iron Sky - oikea osoite myös.

Käsikirjoitus: Maarit Lalli & Henrik Mäki-Tannila, Kohta 18 - ei osaa sanoa, en ole tuota vielä nähnyt. Täytynee korjata tilanne.

Miessivuosa: Santtu Karvonen, Juoppohullun päiväkirja - en ole nähnyt tätäkään.
Karvonen lennokkaalla juttutuulella: "Mä en oo varma, siinä kohtaa kun mun nimi sanottiin, pääskö mulla pikku paukku....se oli hämärä hetki."

Pukusuunnittelu: Tiina Wilen, Miss Farkkusuomi - mikä ettei, ihan uskottavaa ajankuvaa ja kiva, että farkku sai jonkun pystin.

Äänisuunnittelu: Kirka Sainio, Puhdistus - näin kauan jouduttiin Puhdistus-pöydässä kärvistelemään, ennen kuin tili aukesi.

Maskeeraussuunnittelu (jaettiin 1. kerran): Riiikka Virtanen, Puhdistus
 
Leikkaus: Riitta Pojkselkä, Kovasikajuttu - yes, hyvä!

Pojkselkä: "Mieltä lämmittää, että palkinto parhaasta leikkauksesta myönnetään dokumenttielokuvasta. Dokumentti elää upeaa vaihetta." - tuosta on helppo olla samaa mieltä. Bändi lavalle, yleisö nousee seisomaan, rock! 

Musiikki: Karsten Fundal, Säilöttyjä Unelmia

Yleisön suosikkielokuva: Nightmare - painajainen merellä
- jep, jep ja jep.

Paavo Arhinmäki tekee pakollisen ministerinäyttäytymisen:
"Elokuvia on katsottu viime vuonna enemmän kuin koskaan elinaikanani. Nimenomaan teatterissa, missä elokuvat on parhaimmillaan." - No, hyvä juttuhan se kieltämättä on.

Dokumentti: Kovasikajuttu - JEEEEEEEE!  Pertti Kurikan nimipäivä huudattaa yleisöä: "Onko hyvä meininki?" - No, nyt on ainakin!

Betoni-Jussi: Anneli Sauli
- Anneli pyytää laskemaan mikkiä, tekniikasta vastaava kiljuu taustalta: "ei saa alemmas, ei saa alemmas". Noh, patenttiratkaisuna mikin pitelijä kallistaa sopivasti ja testaa käsivoimiaan Saulin innostuessa juttelemaan n. 10 minuuttia siitä, miten hänet aikanaan löydettiin näyttelemään.

Kuvaus: Rauno Ronkainen, Puhdistus - kiva, että jakoi kiitoksia myös harvemmin mainituille tärkeille tyypeille: värimäärittelijälle, kuvausassistentille ja valaisijalle.

Naispääosa: Laura Birn, Puhdistus


Ehdolla siis Birn, Tola, Tola. Eikö kaikista viime vuoden elokuvista löytynyt kolmea eri naamaa ehdolle?!?

Suomi on kyllä pieni maa. Muutaman vuoden välein Suomen elokuvataivaalta puhkeaa pari yksilöä kukkaan, jotka sitten kulutetaan puhki parissa vuodessa. Nyt valokeilan kulutuksessa ovat juuri Birn ja Tola - ja Kosonen, vaikkei tässä mukana ollutkaan. 5+ vuotta sitten roolit oli varattu vuorotellen Elina Knihtilälle ja Minna Haapkylälle, jotka jäivät tänä vuonna palkintojenjakajiksi.

Miesten puolella taas Leppilampi kelpaa enää gaalojen juontajaksi ja pääosat lankeavat putousmiehille. Harmi vaan, että vuoden päästä niidenkään naamoja ei jaksa enää katsoa.

Birn puheessan: "Kiitos Antti Jokiselle, että vaadit minulta enemmän kuin mihin tiesin pystyväni." - On kyllä totta, että Birn ja kaikki muutkin Puhdistuksen näyttelijät tekivät todella uskottavaa jälkeä, kiitos Jokisen yllättävän hyvän henkilöohjauksen.

Miespääosa: Eero Ritala, Kulman pojat


Ehdolla Edelman, Loiri sekä Ritala (myös entinen putouslainen). Omat rahat vetämässä 50/50 Edelmanille ja Loirille, mutta pysti menikin....ylläripylläri Ritalalle! Mahtavaa ihan pelkän yllätysmomentin takia, vaikka en Kulman poikia VIELÄ ole nähnytkään.

Ja jäljellä enää paras ohjaus ja paras elokuva = kaksi salettia kipsimiestä Puhdistukselle, mutta väärässä olin ja palkittiinhan pitkä katsominen sentään kunnon tuplayllätyksellä.

Ohjaus: Maarit Lalli, Kohta 18


Lalli nappasi pystin ohi Jokisen ja Louhimiehen, ja Louhimiehen leuka loksahti kyllä Lallin nimen kuullessaan reippaasti auki, eipä siinä, niin minunkin.

Elokuva: Kohta 18.


Ei mennytkään ihan käsikirjoituksen mukaan tänä vuonna ja hyvä niin.

En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin suomalaisilta ei tämä gaalan tekeminen luonnistu. Jakajien spiikit ovat väsyneitä ja tuhanteen kertaan kuultuja - mutta niin on tosin Oscareissakin.

Kiinnostavinta oli katsoa, mitkä retongit mimmit ovat vetäneet päällensä ja miten tukat on laitettu, ja oikeastaan, niin on Oscareissakin.

Muutama kysymys heräsi katsellessa: Eikö juontajiksi löydy tosiaankaan muita kuin Leppilampi ja Pimiä? Onko Suomessa tällä hetkellä muita näyttelijöitä kuin Putous-näyttelijöitä?! Ja missä helvetissä se Hirviniemi oli?!?

Eli summa summarum, palkintojenjakogaalat ovat tylsiä, kaavoihin kangistuneita ja väkinäisiä. Miksi sitten aina katson ne? Kohta tulee Oscarit, varmaan katson taas senkin spektaakkelin, vaikka se tulee keskellä yötä, kestää koko yön, ei tarjoa mitään kunnon yllätyksiä, ei palkitse oikeasti niitä parhaita leffoja.

Mutta toisaalta Oscar-yö tarjoaa mahdollisuuden yöherkutteluun kenenkään huomaamatta, kimallusta keskelle arkea ja mikä tärkeintä, loistavaa materiaalia väsyneeseen ja kaavoihin kangistuneeseen (+ ylipitkään ja ylirönsyilevään) blogikritisointiin.

Enää pari viikkoa ja täältä pesee taas :)

2 kommenttia:

  1. Kirjoitat ehkä työksesi, sitä ei kuitenkaan tekstin sisällöstä juuri huomaa. Oletko katsonut leffan Härmä. Siiinä mikko Leppilampi ylitti kotimaisen elokuvan osaamisen rajat kevyesti, mutta Jussia ei tullut??? kateus vie kalatkin vedestä. Kun mies on komea,lahjakas ja fiksu, sitä ei voi kehua. Sisääntulo ei ollut muuten vaivaannuttava vaan hyvä. Yleisön reagoimattomuus aiheutti pitkin gaalaa vaivaantuneita kohtia, ei esiintyjät.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitoksia kommentista. Olen kyllä katsonut Härmän ja on totta, että siinä Leppilampi toi esiin uudenlaisen puolen itsestään ja veti roolinsa hyvin.

    En tässä niinkään halunnut kritisoida Mikko Leppilammen näyttelijänuraa, vaan enemmänkin toin esiin miten aloitusnumero minua henkilökohtaisesti vaivaannutti. En ole mikään musikaalien ystävä ja musikaalit yleisestikin vaivaannuttavat minua, joten siitä reaktioni pitkälti johtui.

    Nämä kaikki ovat makuasioita ja blogini on täynnä henkilökohtaisia mielipiteitäni ja subjektiivisia fiiliksiä, on hienoa, että niitä haastetaan ja kommentoidaan.

    VastaaPoista